Aikuisen ADHD:n tutkiminen HUS-alueella
Yleistä
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka alkaa jo lapsuudessa. Aikuisiässä esiintyvyys on n. 2–4 %.
ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Huomattavaa on, että samoja oireita voi esiintyä hyvin monesta muustakin syystä. Toisaalta muut kehitykselliset, psykiatriset ja somaattiset oireet ovat myös yleisiä ADHD-potilailla.
ADHD-epäilyssä tehdään ensin kokonaistilanteen arvio, jossa huomioidaan elintavat, elämäntilanne ja muut mahdolliset syyt; erityisesti uni, liikunta, ravitsemus ja digilaitteiden käyttö, koska ne voivat vaikuttaa oireisiin ja ylidiagnosoinnin riskiin.
ADHD:n oireet ovat jatkumoluonteinen ominaisuus väestössä. Piirteet ovat yksittäisinä ja lieväasteisina yleisiä sekä korostuvat tyypillisesti kuormituksen alla. Suuri osa ihmisistä tunnistaa joitakin piirteitä kohdallaan ainakin jossain kohtaa elämäänsä. Häiriön erottaa piirteistä oireiden alku lapsuudessa, laaja-alaisuus ja vaikea-asteisuus sekä niiden aiheuttama selkeä toimintakyvyn haitta. Keskittymisvaikeuksiin suositellaan matalan kynnyksen omahoito-ohjelmaa tai ryhmiä ennen tutkimuksiin ryhtymistä.
ADHD:hen viittaavaa oireistoa on tarpeen lähteä tutkimaan julkisessa terveydenhuollossa vain, jos herää selkeä epäily merkittävästä toimintakyvyn haitasta. Merkittävän toimintakyvyn haitan kohdalla on tärkeää selvittää mahdollisia muita taustasyitä ja hoidontarvetta, vaikka ADHD-oireiluun viittaavaa ei tulisi esille.
ADHD:n diagnostiikan ja hoidon perusteet on kuvattu ammattilaisten Mielenterveystalossa:
(Uusi välilehti)https://www.mielenterveystalo.fi/fi/pro/hoito-oppaat/adhdn-tutkimus-ja-hoito
Milloin kannattaa tutkia?
ADHD-epäilyn vuoksi tutkimukset voidaan aloittaa, kun sekä kohdat 1) että 2) täyttyvät:
- Viimeistään ala-asteiässä (alle 12 v) on ilmennyt haittaavia pitkäkestoisia oireita useammalla elämänalueella (koulu, perhe-elämä, sosiaaliset suhteet, harrastukset, itsetunto), eivätkä näitä selitä paremmin esim. oppimisvaikeudet. Potilaan kertomuksen ohella kannattaa hyödyntää asiakirjoista saatua tietoa. Ongelmat voivat esiintyä esimerkiksi seuraavilla tavoilla (mm. Helsingin ohje):
- selvää alisuoriutumista
- koulussa/kotitehtävissä tarvinnut selvästi tavanomaista enemmän tukea / joutunut ponnistelemaan tavanomaista enemmän/aikuiset joutuneet tukemaan selvästi tavanomaista enemmän, koulun ulkopuolella sosiaalisissa suhteissa jatkuvia/ toistuvia ongelmia
- toistuvaa tapaturma-alttiutta, impulsiivista toimintaa, koheltamista, liiallista puhumista
- Aikuisiässä vakava haitta vähintään yhdellä elämänalueella, kuten
- työ- tai opiskelukyky on vakavasti uhattuna tai työllistyminen pitkäaikaisesti ei ole onnistunut
- merkittävä huoli pärjäämisestä vanhemmuudessa
- impulsiivisuuden aiheuttama huomattava riski (esim. toistuvat konfliktit ihmissuhteissa, holtiton liikennekäyttäytyminen)
- kyseisiin oireisiin liittyvät merkittävät puutteet elämänhallinnassa, esim. taloudelliset vaikeudet, ajanhallinnan, arjen ja asumisen ongelmat, joista aiheutuu kielteisiä seurauksia
Lisäksi aikuisella oireiden tulee näkyä myös toisella elämän osa-alueella (työelämä, sosiaaliset suhteet, arjen elämänhallinta).
Diagnostiikan kulku
Liikkeelle lähdetään erotusdiagnostiikasta. Muiden psykiatristen häiriöiden, päihdehäiriöiden ja somaattisten sairauksien diagnostinen arviointi tulee tehdä ennen ADHD-tutkimuksia. Epäselvissä tapauksissa suositellaan konsultoimaan soveltuvaa erikoisalaa.
Todetut somaattiset (esim. uniapnea, kilpirauhassairaudet) tai psykiatriset häiriöt (esim. (keski-)vaikea masennus tai ahdistuneisuushäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö, psykoosisairaus tai päihdehäiriö), tulisi yrittää hoitaa ensin mahdollisimman hyvään hoitotasapainoon.
Mikä tahansa varsinkin aivojen otsalohkoja ja niiden yhteyksiä haittaava neurologinen sairaus tai vamma (esim. aivovamma) voi aiheuttaa ADHD:n kaltaisia oireita ja löydöksiä. Tällöin arvioinnissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota mahdollisiin ADHD:hen viittaaviin oireisiin ennen vammatapahtumaa.
Oppimisvaikeudet tulee pitää mielessä osana erotusdiagnostiikkaa ja samanaikaishäiriöitä. Niiden yleisyys on väestössä selvästi ADHD:ta suurempaa, mutta monilla niitä ei ole kouluiässä virallisesti todettu. Näitä voi seuloa kehitys- ja kouluhistoriaa läpikäymällä ja esim. (Uusi välilehti)E-KOMO.
Päihdehäiriön diagnostiikkaan kiinnitetään erityistä huomiota. Päihdehäiriö pyritään saamaan hallintaan. Vaikka päihteettömyys ei onnistuisi, tutkimuksia kannattaa harkita, jos lapsuusajan oireilu vahvasti viittaa neuropsykiatriseen häiriöön. Tällöin tutkimusten järjestäminen, konsultaatiot jne. etenevät pääsääntöisesti kuten muissakin ADHD-epäilyissä. Alueellinen päihdehoito on useimmiten aiheellista ottaa mukaan pohdittaessa diagnostiikan tarvetta, tutkimusten järjestämistä ja hoidon indikaatioita sekä lääkehoidon seurantaa.
Olennaista on muodostaa yhtenäinen kuva henkilön elämänkaaresta ja siitä, millä tavalla ADHD-oireet ovat missäkin vaiheessa ilmenneet ja millaista haittaa ne ovat aiheuttaneet. Tutkimuksessa tulee varmentaa, että oireita on esiintynyt koko elämänhistorian ajan ja eri tilanteissa. Oireiden vaikeusaste ja toimintakyky voivat vaihdella riippuen olosuhteista ja tukirakenteista. Erotusdiagnostiikkaa tehdessä on hyvä muistaa, että yllä mainitut sairaudet/häiriöt voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa.
Tutkimusten ja hoidon porrastus
Käypä hoito -suosituksen mukaisesti ADHD:n diagnostiikkaa tekee ensisijaisesti psykiatri. Toissijaisesti sitä voi tehdä neurokehityksellisiin ja psykiatrisiin häiriöihin perehtynyt lääkäri opiskelu-, työterveys- tai perusterveydenhuollossa, konsultoiden tarvittaessa psykiatria. Jos diagnostiikka tehdään erikoissairaanhoidon ulkopuolella, tulee tästä olla erikseen sovittu prosessi ja hoitopolku.
Perusterveydenhuolto konsultoi ensisijaisesti HUS Psykiatriaa. Helsingin konsultaatioiden osalta ks. (Uusi välilehti)LINKKI. ADHD-selvitykset suositellaan tehtävän aina erikoissairaanhoidossa, jos potilaan tilanne vaatii psykiatrista erikoissairaanhoitoa muun häiriön vuoksi. HUS aluepsykiatrian poliklinikoiden lähetteissä vaaditaan neuropsykiatrian poliklinikan läheteohjeen mukaiset tiedot. (ks. (Uusi välilehti)läheteohje) HUS neuropsykiatria tukee konsultaatioillaan aluepsykiatrian poliklinikoita ja huolehtii vaativimmista tutkimuksista.
Käypä hoito -suosituksen mukaisesti lieväoireisilla henkilöillä arjen tukitoimet ja lääkkeettömät hoitomuodot ovat ensisijaisia. Kun ADHD:hen viittaavia oireita havaitaan, tukitoimet ja muutokset elintapoihin kannattaa aloittaa heti. Tarkempia ADHD-tutkimuksia ei välttämättä tarvita, jos ne lievittävät oireita riittävästi. Vinkkejä alla olevista linkeistä
(Uusi välilehti)https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/keskittymisvaikeuksien-omahoito-ohjelma
(Uusi välilehti)https://adhd-liitto.fi/adhd-julkaisut/aikuisen-arki-toimimaan/
ADHD:n hoito
Lääkehoito aloitetaan psykiatrin johdolla. Jatkohoito voidaan toteuttaa konsultoiden tarvittaessa ADHD:n hoitoon perehtynyttä lääkäriä. Tiettyjen lääkevalmisteiden aloitus voi edellyttää psykiatrin konsultaatiota mm. KELA:n lääkekorvattavuuden saamiseksi.
Lääkehoidon seurannan täytyy olla systemaattista ja erityisesti alussa riittävän tiivistä vasteen, tarpeen ja haittavaikutusten arvioimiseksi. Hyvän hoitovasteen saavuttamisen jälkeen lääkehoitoa arvioidaan säännöllisesti yksilöllisen tarpeen mukaan, alussa tiiviisti ja jatkossa vähintään kerran vuodessa. (Käypä hoito -suositus)
Kun potilaan hoitopaikka vaihtuu ja potilas toivoo ADHD:n hoidon jatkumista julkisessa terveydenhuollossa, tarkistetaan asiakirjojen pohjalta, onko diagnoosi asetettu asianmukaisin perustein.
Epäselvissä tapauksissa kannattaa konsultoida psykiatria / erikoissairaanhoitoa.
Lisää tietoa
Mielenterveystalon hyvän hoidon malli, erityisesti hyvin tietoa lääkehoidoista:
(Uusi välilehti)https://www.mielenterveystalo.fi/fi/pro/hoito-oppaat/adhdn-tutkimus-ja-hoito
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) Käypä hoito -suositus 5/2025:
(Uusi välilehti)https://www.kaypahoito.fi/hoi50061
(Uusi välilehti)Neuropsykiatrian työryhmä | Helsingin kaupunki
Työryhmä
- HUS: Anniina Koski (pj.) Noora Ovaska-Stafford, Meri-Tuuli Lehmuskallio
- Helsinki: Emma Salo, Mia Tuokko, Pauliina Etelämäki-Huhtala, Sanna Lakoma
- Itä-Uudenmaan HVA: Matti Peura
- Keski-Uudenmaan HVA: Mai Kujala
- Länsi-Uudenmaan HVA: Hanna Ryynänen, Laura Kongas
- Vantaan ja Keravan HVA: Agnes Stenius-Ayoade, Maarika Metsätähti