Tarkistettu: 01.11.2024

Hammasvammapotilaan palveluketju

Palveluketjun tavoitteet

• Varmistaa hammasvammapotilaan oikea-aikainen hoito
• Ehkäistä hammasvammoihin liittyviä komplikaatioita ja jälkihoidon ongelmia
• Yhtenäistää hammasvammojen hoitokäytäntöjä

Yleistä

Hammasvammalla tarkoitetaan hampaan, hampaan kiinnityskudosten tai näitä ympäröivien pehmytkudosten vammaa. Pääsääntöisesti yksittäiset hammasvammat hoidetaan hammaslääkärin toimesta perusterveydenhuollossa (PTH), mutta kokonaan irronnut pysyvä hammas painetaan kuoppaansa jo tapaturmapaikalla tai mahdollisimman pian ensimmäisessä hoitopaikassa. Kasvomurtumaepäilyissä konsultoidaan suu- ja leukakirurgian päivystäjää p. 050-4271460 (Puhelinnumero vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille).

Hammasvammapotilaan anamneesi selvitetään perusteellisesti. Potilas tutkitaan myös muiden vammojen osalta ja ohjataan tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin. Vakavampia kasvovammoja epäiltäessä (esimerkiksi alaleuan tai keskikasvojen murtuma), potilas ohjataan päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon (ESH) tapaturmapäivystykseen 1 .

Hammasvammojen hoidon kiireellisyys

Pysyvän hampaan irtoaminen kokonaan kuopastaan edellyttää välitöntä hoitoa (ks. avulsion ensiapu). Ensiapuluonteinen hampaan paikalleen asettaminen voidaan tehdä jo tapahtumapaikalla, tai viimeistään terveydenhuollon ammattilaisten ensiarvion yhteydessä. Asianmukaisella toiminnalla hampaan ennuste paranee merkittävästi.

• Muut hammasvammat arvioidaan hammaslääkärin vastaanotolla 1–2 vuorokauden kuluessa (ks. taulukko)

Ensivaiheen tutkimukset

Anamneesi

• Vamman tapahtuma-aika ja -paikka sekä tarkka tapahtumakuvaus
• Irronneiden tai lohjenneiden hampaiden tai niiden kappaleiden säilytys ja mahdollinen aspiraatio
• Kauanko hammas ollut irti kuopastaan
• Kipu ja mahdollinen kipulääkkeen tarve

Kliininen tutkimus

• Potilaan muut oireet ja yleistilan arviointi
• Kasvomurtumien arviointi
• Kasvojen ulkoiset arvet, ruhjeet, mustelmat, turvotukset
• Tuntostatus (huulet, ikenet, limakalvot); terävä- ja tylppätunto
• Ylä- ja alahampaiden asettuminen yhteen (purenta) ja leukanivelen palpaatiolöydökset
• Suun limakalvovauriot, fistelit/absessit, palpaatioarkuudet
• Verenvuodot limakalvoilta tai ikenistä
• Kliinisesti havaittavat hampaiden siirtymät, lohkeamat ja niiden sijainti
• Kliiniset valokuvat

Hammaslääketieteellinen kliininen tutkimus (edellisten lisäksi)

• Hampaiden puutokset
• Hampaiden liikkuvuusaste
• Suuhygienia, parodontiumin ja hampaiston yleistila

Hammasvamman tarkempi luokittelu

• Avulsio
• Intruusio (määrä/mm)
• Ekstruusio (määrä/mm)
• Lateraaliluksaatio (suunta ja määrä/mm)
• apikaalinen dislokaatio
• Subluksaatio
• Konkussio
• Hampaan kruunun murtumat
• lohkeamien ja halkeamien tyyppi ja syvyys (komplisoitunut, komplisoitumaton)
• Hampaan juuren murtumat (horisontaalinen, vertikaalinen, murtuman syvyys, kulkusuunta)
• Alveoliharjanteen murtumat

Pulpan tila

• Juuren kehitysaste
• Pulpan paljastuminen
• Kipu ja kipua provosoivat tekijät
• Hampaiden koputusarkuus, koputusääni, värinmuutokset
• Pulpan vaste herkkyystesteihin (kylmätesti ja elektroninen testi vaurioalueen hampaista ja vertailuhampaista)

Purenta ja leuan liikelaajuudet

• Suunavaus, protruusio ja lateraaliliikkeet (mm)
• Leuankärjen, ylä- ja alahampaiden keskiviivan sijainti suhteessa kasvojen keskiviivaan
• Liikkeiden symmetria
• HYP ja VYP
• Risti- ja saksipurennat
• Avopurennat

Hammasvammojen radiologiset tutkimukset:

• Tutkitaan mahdolliset luun, hampaan kruunun ja juuren murtumat, parodontiumin vauriot, juurten apikaalialueen tila, hampaiden resorptiolöydökset
• Periapikaalikuvat (tarvittaessa eri projektioissa)
• Hampaiston panoraamatomografiakuva (PTG)
• Monihammasvammoissa erillisen harkinnan perusteella kartiokeilatomografiakuvaus (KKTT)

Hammasvammapotilaan läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon (ESH)

Päivystyksellinen hoito

• Epäily kasvomurtumasta, todettu kasvomurtuma hammasvamman yhteydessä tai dislokoitunut alveoliharjanteen murtuma (Meilahden yhteispäivystys, Suu- ja leukakirurgian päivystys, HUS)
• Hammasvammat, joihin liittyy pehmytkudospuutoksia tai laajoja pehmytkudosvammoja
• Jos hoito edellyttää yleisanestesiaa tai hoitoa ei voida toteuttaa perusterveydenhuollossa
• Lapsen pahoinpitelyepäily
  • alle 3-vuotiaat: lähin lasten ESH päivystys (lääkäri, päivystysapu puh: 116 117)
  • 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat: PTH päivystys tai ESH päivystys lapsen voinnin ja vammojen vaikeusasteen perusteella (lääkäri)
  • Uusi lastensairaala, HUS: lapset, joiden vammojen vaikeusaste sitä vaatii
  • pahoinpitelyepäilystä on tehtävä 1) lastensuojeluilmoitus ja 2) tutkintapyyntö poliisille

Kiireetön hoito

Yksilöllisen arvion perusteella huomioiden hammasvamman vaikeus, ikä, potilaan terveydentila, konsultaatio ja hoitopaikan arvio

• Usean hampaan menetykset tai komplisoituneet hammasvammat, joihin liittyy huomattavia kudospuutoksia tai sairaalahoitoa vaativia muita liitännäisvammoja
• Jos potilaan hoito edellyttää moniammatillista yhteistyötä (esim. dekoronaatio, autotransplantaatio, juuren säilyttäminen luun ylläpitämiseksi, ortodontia, tarvittaessa kokonaishoidon moniammatillinen suunnittelu, jonka perusteella tehdään hoitosuositus)
• Jos hammasvamman hoito edellyttää yleisanestesiaa

Mikäli suun ja leukojen kudospuutoksissa joudutaan turvautumaan luusiirteisiin keinojuurihoidon mahdollistamiseksi, hoito kuuluu yleensä erikoissairaanhoitoon.

Hammasvammojen esiintyminen, ennaltaehkäisy ja hoitolinjat

Erityisesti lapsilla ja nuorilla hammasvammat ovat yleisiä. Riskialttiit iät ovat 2–4 ja 8–10 ikävuosien välillä. Pojat ovat alttiimpia pysyvien hampaiden vammoille kuin tytöt. Hammasvammat sattuvat usein kotona. Alle kouluikäisillä lapsilla yleisimpiä syitä ovat kaatumiset ja putoamiset. Kouluikäisillä lapsilla erilaisten kulku- ja urheiluvälineiden osuus hammasvammoissa lisääntyy 2 . Myös pahoinpitelyn mahdollisuus tulee pitää mielessä. Suurella horisontaalisella ylipurennalla on merkittävä yhteys yläetuhampaiden traumojen esiintyvyyteen: HYP 0–3 mm 14.2 %, HYP 3–6 mm 28.4 %, HYP yli 6 mm 38.6 % 3 .

Kontaktilajeissa hammasvaurioilta voidaan suojautua käyttämällä hammassuojaa tai kypärään kiinnitettävää metallista suojaristikkoa. Kaikissa ikäryhmissä väkivallan ja kaltoinkohtelun mahdollisuus tulee huomioida. Pahoinpitelyepäily voi herätä, jos hoitoon hakeutuminen on viivästynyt, kertomus tapahtumista on epäuskottava tai lapsen kertoma eroaa vanhempien kertomasta, tapahtumatiedoissa on ristiriita ja/tai lapsella on epäilyttävä vammalöydös 4 , 5 .

Komplikaatioita ilmenee eniten intruusion ja avulsion jälkeen, esim. tulehduksellinen resorptio saattaa edetä nopeasti 2 . Maitohampaistossa tavallisimpia vammoja ovat ympäröivän kudoksen vammat, erityisesti luksaatiovammat. Maitohammasvamma voi aiheuttaa pysyvän hampaan aiheen vaurioitumisen tai puhkeamishäiriön 6 , 7 .

Maitohammasvammat

• Vaativat harvoin välitöntä hoitoa
• Merkittävän purentainterferenssin aiheuttava maitohammas poistetaan
• Maitohampaan intruusiossa odotetaan spontaania puhkeamista
• Virheasentoja ei korjata, jotta pysyvän hammasaiheen kehittyminen ei vaarannu

Maitohammasvammojen jälkeen hampaistoa ja purennan kehitystä tulee seurata hammaslääkärin tarkastusten yhteydessä varmistaen pysyvien hampaiden normaali puhkeaminen. Tarvittaessa hammaslääkäri konsultoi oikomishoidon erikoishammaslääkäriä.

Avojuuristen pysyvien hampaiden vammat

• Avojuurisella hampaalla on hyvä paranemispotentiaali
• Vitaliteetin säilyminen on tärkeää, jotta dentiinin muodostus saadaan ylläpidettyä ja juurenkehitys jatkumaan
• Avulsion ja intruusion jälkeen revaskularisaatio on mahdollinen, seuranta tärkeää

Kehittyneiden pysyvien hampaiden vammat (sulkeutunut apeksi)

• Avulsion ja intruusion jälkeen revaskularisaatio ei ole mahdollinen

Yllä kuvattujen hammasvammojen jälkeen on tärkeää, että oikomishoidon erikoishammaslääkäri tekee moniammatillisessa yhteistyössä muiden hammaslääketieteen erikoisalojen kanssa alustavan hoitosuunnitelman. Keskeistä on harkita mahdollinen oikomishoito, tuleva proteettinen hoito ym. Tarvittaessa konsultoidaan hoitosuunnitelmasta erikoissairaanhoidon yksikköä. Hampaiston ja purennan seuranta tulee jatkua kasvun päättymiseen saakka oikomishoidon erikoishammaslääkärin ohjauksessa. Kun leukojen kasvu on päättynyt ja tapaturmasta on kulunut vähintään yksi vuosi, voidaan suunnitella ja toteuttaa lopullinen hoito. Tämä tehdään vaativuuden mukaan joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.

Hammasvammatyypit ja hammasvammojen hoito

Hammasvammojen luokittelu ja hoito on esitetty taulukoissa.

Pysyvän hampaan irtoaminen kuopastaan eli hampaan avulsio tapaturman seurauksena vaatii välitöntä hoitoa. Hampaan ennuste paranee selvästi, jos hammas asetetaan viipymättä takaisin kuoppaansa. Maitohammasta ei koskaan reponoida. Koulutettu hammashoitoon perehtynyt hoito- ja ajanvaraushenkilökunta voi antaa ohjeita puhelimitse.

Avulsio

Mobiilisovellus potilaalle 11 : ToothSOS, I have a tooth injury, Mobile App. (Uusi välilehti)International Association of Dental Trauma (IADT)

Ensiapu

• Etsi irronnut pysyvä hammas, vältä koskemasta hampaan juureen.
• Näkyvä lika huuhdellaan kylmällä juoksevalla vedellä (alle 10 sekuntia) tai fysiologisella säilytysaineella tai keittosuolaliuoksella.
• Hammasta ei saa hangata.
• Hampaan voi asettaa paikalleen ilman puudutusta.
• Paina hammas varovasti paikalleen hammaskuoppaan hampaan juuri edellä.
• Takaisin asettamista voi helpottaa pieni rotaatioliike.
• Reponoinnin jälkeen potilas voi purra kevyesti hampaitaan yhteen tai hampaiden väliin asetettavaan sideharsotaitokseen, jotta avulsoitunut hammas pysyy paikallaan.
• Jos reponointi ei onnistu, potilas ja hammas lähetetään hammaslääkäriin päivystyksellisesti.
• Reponoimaton hammas säilytetään maidossa tai fysiologisessa keittosuolaliuoksessa Linkki.
• Aikuinen ko-operoiva potilas voi pitää hammasta myös omassa suussaan huulipoimun pohjalla, jos ei ole riskiä siitä, että potilas nielee tai aspiroi hampaan.
• Avulsoitunut ja reponoitu hammas edellyttää hammaslääkärin päivystysarviota 12 h kuluessa replantaatiosta.
• Jäykkäkouristusrokotteen voimassaolo on syytä tarkistaa, mikäli hammas on likaantunut maa-aineksella.

Hammaslääketieteellinen ensiapu (edellisten lisäksi)

• Hammaslääkäripäivystyksessä potilas hoidetaan viiveettä.
• Reponoimaton hammas reponoidaan mahdollisimman nopeasti.
• Reponoitu hammas kiskotetaan viereisiin hampaisiin joustavalla kiskolla.
• Lähtötilanteesta otetaan röntgenkuvat (periapikaalikuva ja tarvittaessa PTG) ja mahdollisuuksien mukaan kliiniset valokuvat.

Jälkihoito-ohjeet

• Kylmäkompressio
• Klooriheksidiini-suuhuuhde
• Särkylääkitys tarpeen mukaan
• Vaurioalueen puhdistus pehmeällä hammasharjalla tai sideharsotaitoksella
• Pehmeä ruokavalio
• Juurenkehitys valmis: Juurihoidon aloitus replantaation jälkeen 2 viikon kuluessa ennen kiskotuksen purkua (ks. taulukko)
• Mikrobilääkkeiden käytön hyödystä terveiden potilaiden hammasvammojen hoidossa ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä Linkki. Jos mikrobilääkehoitoon päädytään kliinisin indikaatioin, niin siinä tapauksessa hoidon kestoksi suositellaan 3–5 vuorokautta Linkki.

Diagnoosi, ICD-10

Pysyvä hammas

Avulsio S03.22 Hoitoon hakeutuminen välittömästi, jos hampaan replantointi tapaturmapaikalla ei onnistu ja tapaturmapaikalla tapahtuneen onnistuneen replantoinnin jälkeen hammaslääkärin tilannearvioon mahdollisimman pian tai viimeistään 12 tunnin sisällä.

Avulsoituneen hampaan välitön replantointi Joustava kiskotus 2 viikkoa Mikrobilääkehoito tarvittaessa kliinisin indikaatioin 3–5 vrk ajan Pysyvä hammas: Aikuiset V-pen 1 milj KY 1 × 3 Kefaleksiini 500 mg 1 × 3 (penisilliiniallergia, ei anafylaktista reaktiota) Klindamysiini 300 mg 1 × 4 (anafylaktinen reaktio penisilliinille) Lapset V-penisilliini 66 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan tai amoksisilliini 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan Kefaleksiini 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan (penisilliiniallergia, ei anafylaktista reaktiota) Klindamysiini 20 mg/kg/vrk jaettuna 4 antokertaan (anafylaktinen reaktio penisilliinille) Lapsilla painokilon mukaan lasketun vuorokausiannoksen maksimi on sama kuin aikuisen vuorokausiannos. Tetanus-rokotteen tehoste tarvittaessa. Avojuurinen hammas Pulpalla mahdollisuus revaskularisaatioon Juurenkehitys päättynyt Juurihoidon aloitus 2 viikon kuluessa ennen kiskotuksen purkamista Joustava kiskotus (2–4 viikkoa) ja juurihoidon aloitus mahdollisimman pian (7–10 vrk)

Diagnoosi, ICD-10	Pysyvä hammas
Kruunumurtuma S02.50 S02.51 S02.52 S02.54 S02.57 Hoitoon hakeutuminen mahdollisimman pian, mutta viimeistään 12 tunnin kuluttua tapaturmasta. Jos hampaan vaurio on vähäinen tai siinä ei ole näkyvää vauriota ja hammas on oireeton, hammaslääkärin tilannearvioon on suositeltavaa hakeutua parin vuorokauden sisällä vakuutusyhtiön tapaturmailmoitusta varten.	Komplisoitumattomassa kruunumurtumassa irronneen fragmentin kiinnitys tai murtuman korjaus paikkamateriaalilla. Terävyyksien hionta.Komplisoituneessa kruunumurtumassa vitaalin pulpan osittainen pulpotomia tai pulpan kattaminen (Biodentine / MTA / kalsiumhydroksidi) tai palautumattomasti vaurioituneen pulpan juurihoito. Kruunu-juurimurtuman akuutissa vaiheessa koronaalisen irtofragmentin kiinnitys väliaikaisesti, tarvittaessa osittainen pulpotomia. Lopullista restauraatiota varten subgingivaalisesta murtumalinjasta tehdään supragingivaalinen (gingivektomia, ortodonttinen- tai kirurginen ekstruusio toimenpiteillä). Huonoennusteisen hampaan poisto esimerkiksi, jos hammas ei ole restauroitavissa. Seuranta, periapikaalikuvat, pulpan herkkyystesti, purenta
Juurimurtuma S02.53 S02.54 S02.57 Hoitoon hakeutuminen mahdollisimman pian, mutta viimeistään 12 tunnin kuluttua tapaturmasta.	Vertikaalinen juurimurtuma > hampaan poisto Horisontaalinen juurimurtuma Mahdollisen luksoituneen koronaaliosan repositio Joustava kiskotus 4 viikkoa, pehmeä ruokavalio Kervikaaliosan murtumassa pidennetty kiskotusaika, 4 kk Jos seurannassa todetaan pulpanekroosi, juurihoito murtumalinjaan asti Seuranta, periapikaalikuvat, pulpan herkkyystesti, purenta
Ekstruusio ja lateraaliluksaatio S03.20 S03.21 Hoitoon hakeutuminen mahdollisimman pian, mutta viimeistään 12 tunnin kuluttua tapaturmasta.	Hampaan virheasennon korjaaminen Ekstruusiossa joustava kiskotus 2 viikkoa Jos seurannan aikana ilmenee pulpanekroosi, hammas juurihoidetaan Lateraaliluksaatiossa joustava kiskotus 4 viikkoa, jos alveoliluun vaurioita kiskotusaika 8 viikkoa Avojuurisen hampaan pulpalla on mahdollisuus revaskularisaatioon. Jos apeksi on sulkeutunut, aloitetaan hampaan juurihoito. Seuranta, periapikaalikuvat, pulpan herkkyystesti, purenta
Intruusio S03.21 Hoitoon hakeutuminen mahdollisimman pian, mutta viimeistään 12 tunnin kuluttua tapaturmasta.	Avojuurinen hammas Odotetaan spontaania puhkeamista Juurenkehitys päättynyt Jos intruusio < 3 mm, odotetaan spontaania puhkeamista 1–2 kk. Jos hammas ei puhkea, suunnitellaan kirurgis-ortodonttinen hoito. Jos intruusio 3–7 mm tehdään kirurginen tai ortodonttinen repositio Jos intruusio > 7 mm, kirurginen repositio Juurihoito aloitetaan 2 viikon kuluessa tai niin pian, kuin se hampaan asennon osalta on mahdollista Seuranta, periapikaalikuvat, pulpan herkkyystesti, purenta
Avulsio S03.22 Ks. taulukko Linkki.

Suositukset maitohammasvammojen ja pysyvän hampaan vammojen hoidosta ja seurannasta on hyvä tarkistaa vastaanotolla kansainvälisestä hoitosuosituksesta: Dental Trauma Guide 9 , 10 .

(Uusi välilehti)Dental Trauma Guide (jäsenille)

(Uusi välilehti)2020 IADT Dental Traumatology Guidelines (maksuton)

Koulussa, koulumatkalla ja päiväkodissa tapahtuvat tapaturmat voidaan korvata sekä lapsen omasta, että koulun tai päiväkodin ryhmätapaturmavakuutuksesta. Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä tapaturmien varalta. Vapaa-ajan tapaturmat korvataan henkilökohtaisista tapaturmavakuutuksista. Koska lapsuudessa sattuneilla suun alueen tapaturmilla saattaa olla pitkäaikaisia seurauksia, laajaa ja kallista hoidon tarvetta, tulee kaikista tapaturmista tehdä tapaturmailmoitus vakuutuslaitokselle.

Hammasvamman jälkeen seurannassa huomioitavia asioita

Seurantakäyntien aikataulutus määritetään ja toteutetaan tapaturmatyypin mukaan 9 , 10 .

• Subjektiiviset oireet
• Infektion merkit, märkävuoto, fistelin tai abskessin muodostus
• Värinmuutokset (myös pink spot resorptioissa)
• Koputusääni, -arkuudet
• Liikkuvuudet, ankyloosi
• Pulpan vaste herkkyystesteihin: kylmätesti ja elektroninen testi toistetusti vaurioalueen hampaista ja vertailuhampaista (avojuurisella hampaalla epäluotettava)
• Testiporaus tarvittaessa murtumalinjan hampaaseen
• Muutokset ienrajan kulussa, syventyneet ientaskut
• Radiologiset löydökset: juurenkehityksen jatkuminen, periapikaaliset löydökset (erotusdiagnostiikkana avojuurisen hampaan apikaalipapilla)
• Juurimurtumassa murtumalinjan seuranta
• Juurenresorptio: tulehduksellinen, korvautuva ja kervikaalinen resorptio

Pulpanekroosin tunnistaminen pysyvissä hampaissa voi olla vaikeaa, koska yksiselitteistä mittaria sen arvioimiseksi ei ole käytettävissä. Sen vuoksi on suositeltavaa, että vähintään kaksi pulpanekroosiin viittaavaa tekijää on todettavissa ennen juurihoitopäätöstä.

Testiporausta voidaan harkita pulpan tilan arvioimisessa erityisesti, jos vaikeiden komplikaatioiden riski on kohonnut kuten esimerkiksi leukamurtumapotilailla (leuassa vaikea infektio tai murtumalinja ei ole luutunut). On huomioitava, että leuan tuntopuutos voi vaikuttaa pulpan reaktion luotettavuuteen herkkyysmittauksessa ja toisaalta hampaiden vitaliteetti voi palautua vuodenkin kuluttua, joten riittävä seuranta on tärkeää. Linkki

Hammasvammakomplikaatioiden hoito

Hammasvammojen komplikaatiot voivat ilmetä vaurioasteen mukaan hyvin pian tapaturman jälkeen tai tulla ilmi vasta useiden vuosien kuluttua.

Infektiokomplikaatiot

Maitohampaan poisto

Avojuurisen hampaan hoito pulpanekroosissa ja apikaaliparodontiitissa Linkki Linkki:

• Apeksifikaation aikaansaamiseksi käytettiin aiemmin pääasiassa pitkäaikaista kalsiumhydroksidilääkitystä.
• Uudempana hoitovaihtoehtona on sulkea apikaalisin osa juurikanavasta 3–4 mm:n matkalta mineraalitrioksidiaggregaatilla (MTA) joko yhdellä hoitokäynnillä tai muutamien viikkojen kalsiumhydroksidilääkityksen jälkeen. Sen lisäksi juurentäytteeksi voidaan käyttää Biodentineä, guttaperkkaa ja/tai lämminguttaperkkaa.
• Uusia regeneratiivisia endodontisia metodeja on kehitteillä, mutta niiden toimivuudesta tarvitaan vielä lisää tutkimukseen perustuvaa näyttöä.

Pysyvän täysin kehittyneen hampaan hoito pulpanekroosissa ja apikaaliparodontiitissa

• Juurihoito
• Horisontaalisen juurimurtuman yhteydessä juurihoito murtumalinjaan asti

Juuren resorptiot

Pysyvissä avojuurisissa ja täysin kehittyneissä hampaissa

Ulkoinen resorptio

• Tulehduksellinen resorptio: juurihoito tulee aloittaa mahdollisimman pian
• Korvautuva resorptio: seuranta, purennan tasapainotus, dekoronaatio ennen nuoren potilaan kasvupyrähdystä (hoidon suunnittelu erikoisalojen kesken)
• Kervikaaliresorptio: korjaava hoito esimerkiksi kemialliskovetteisella lasi-ionomeerilla tarvittaessa parodontologisen operaation avustuksella
• Bioaggregaatit MTA ja Biodentine ovat kudosystävällisiä materiaaleja, joita voidaan käyttää luureunan alapuolella juuren pintaa perforoivan vaurion korjauksessa.

Sisäinen resorptio

• Juurihoito on hyvä aloittaa mahdollisimman pian
• Juurihoidossa voidaan hyödyntää steriilejä harjainstrumentteja ja juurentäytössä bioaggregaatteja ja lämminguttaperkkaa.

Juuren resorptio voi edetä hyvin nopeasti tai hitaasti. Hoidon suunnittelussa on hyvä huomioida MTA:n värjäävä ominaisuus. Resorptioiden hoidosta on suositeltavaa konsultoida kariologian ja endodontian erikoishammaslääkäriä.

Hammasvammojen infektio- ja resorptiokomplikaatioiden yhteydessä pysyvä hammas joudutaan poistamaan, mikäli yleiset hampaan poiston indikaatiot täyttyvät.

• Tarvittavat erikoishammaslääkärikonsultaatiot hampaan korvaamiseksi

Hammasvamman jälkeen lasten ja nuorten hoidossa erityisesti huomioitavia asioita

• Pyrkimys kehittyvän- tai nuoren hampaan vitaliteetin säilyttämiseen
• Pyrkimys hampaan- / juuren säilyttämiseen luun ylläpitämiseksi (dekoronaatio, juuren säilyttäminen)
• Hampaiston ja purennan seuranta ja mahdollinen hoito koko kasvun ajan ja varsinainen hoito kasvun päättymisen jälkeen tarvittaessa oikomishoidon erikoishammaslääkärin ohjauksessa.

Hammasvammojen ortodonttinen ja proteettinen hoito

Lopullinen proteettinen hoito tehdään kasvun päätyttyä. Oikomishoidon mahdollisuudet tulee huomioida. Odotettaessa kasvun päättymistä tarvitaan usein väliaikaista proteesia tai kevytsilta, jonka on mukauduttava leuan kasvuun. Hyvään hoitoon kuuluvat myös seuranta ja ylläpitohoito.

Implanttihoitoa tehdään vasta aikaisintaan 20 ikävuoden jälkeen. Implanttihoidon edellyttämä riittävä luun määrä voidaan pyrkiä säilyttämään jättämällä traumahampaan juuri ikenen alle. Kevytsillat ja perinteiset sillat sekä irtoprotetiikka ovat myös hoitovaihtoehtoja.

Aikuispotilailla poistettujen etuhampaiden tilalle tehdään väliaikainen osaproteesi, jos poistoalue on laaja ja haittaa syömistä sekä on esteettisesti häiritsevä. Hammasvamman jälkeiset selkeät interferenssit hiotaan pois purennasta. Lopulliset rakenteet valmistetaan vasta kun purenta on stabiili. Purentaa seurataan vähintään 12 kk ennen lopullista mahdollista proteettista hoitoa. Ennen proteettista hoitoa, on tärkeää tehdä kokonaishoitosuunnitelma moniammatillisessa tiimissä. Yleensä ortodontia tehdään ennen lopullista proteettis-kirurgista hoitoa.

Erikoissairaanhoidossa proteettista hoitoa tehdään vammoissa, joihin liittyy laaja-alaisia hampaiden menetyksiä, suun ja leukojen kudospuutoksia, tai vaikeaa toiminnallista tai esteettistä haittaa.

Hoitoketjun voimassaolo

Voimassa toistaiseksi.

Tekijät

Marjut Sakko, HLT, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Tarja Siltanen, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Aleksi Haapanen, HLT, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Johanna Snäll, apulaisprofessori, EHL, EL, osastonylilääkäri, Suu- ja leukasairauksien osasto, HY, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Heikki Alapulli, vs. apulaisylihammaslääkäri, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Nina-Li Avellan, HLT, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Karita Nylund, apulaisylihammaslääkäri, HLT, EHL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Hanna Välimaa, Dos., EHL, EL, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Leo Tjäderhane, professori, EHL, Suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopisto; ylihammaslääkäri, Pää- ja kaulakeskus, Suu- ja leukasairauksien linja, HUS

Lähteet:

1. Helenius-Hietala J, Sakko M, Tjäderhane L, et al. Kasvomurtumapotilaan hammasvammojen hoitoketjut endodontiassa HUS:n ja perusterveydenhuollon välillä. HUS Suusairauksien hoitoketjut, Terveysportti, Duodecim. Suomen Hammaslääkärilehti. 2021;28(6):56-58 (accessed 17.10.2024).
2. Ritwik P, Massey C, Hagan J. Epidemiology and outcomes of dental trauma cases from an urban pediatric emergency department. Dent Traumatol. 2015;31(2):97-102. (Uusi välilehti)PubMed: 25425231
3. Järvinen S. Incisal overjet and traumatic injuries to upper permanent incisors. A retrospective study. Acta Odontol Scand. 1978;36(6):359-62. (Uusi välilehti)PubMed: 281861
4. Tupola S, Kivitie-Kallio S, Kallio P, Koskinen S, Alapulli H. Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä – tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa. Duodecim. 2015;131:993-999. (Uusi välilehti)Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä – tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa (10/2015)
5. Cairns AM, Mok JY, Welbury RR. Injuries to the head, face, mouth and neck in physically abused children in a community setting. Int J Paediatr Dent. 2005;15(5):310-8. (Uusi välilehti)PubMed: 16128994
6. Day PF, Flores MT, O’Connell AC, et al. International Association of Dental Traumatology guidelines for the management of traumatic dental injuries: 3. Injuries in the primary dentition. Dent Traumatol. 2020;36(4):343-359. (Uusi välilehti)PubMed: 32458553
7. Bardellini E, Amadori F, Pasini S, et al. Dental anomalies in permanent teeth after trauma in primary dentition. J Clin Pediatr Dent. 2017;41(1):5-9. (Uusi välilehti)PubMed: 28052204
8. Levin L, Day PF, Hicks L, et al. International Association of Dental Traumatology guidelines for the management of traumatic dental injuries: General introduction. Dent Traumatol. 2020;36(4):309-313. (Uusi välilehti)PubMed: 32472740
9. Dental Trauma Guide (jäsenille). (Uusi välilehti)Website
10. 2020 IADT Dental Traumatology Guidelines (maksuton). (Uusi välilehti)Website
11. Fouad AF, Abbott PV, Tsilingaridis G, et al. International Association of Dental Traumatology guidelines for the management of traumatic dental injuries: 2. Avulsion of permanent teeth. Dent Traumatol. 2020;36(4):331-342. (Uusi välilehti)PubMed: 32460393
12. ToothSOS, I have a tooth injury, Mobile App. International Association of Dental Trauma (IADT). (Uusi välilehti)Website
13. De Brier N, O D, Borra V, et al. Storage of an avulsed tooth prior to replantation: A systematic review and meta-analysis. Dent Traumatol. 2020;36(5):453-476. (Uusi välilehti)PubMed: 32344468
14. Bourgeois J, Carvalho JC, De Bruyne M, et al. Antibiotics at replantation of avulsed permanent teeth? A systematic review. J Evid Based Dent Pract. 2022;22(2):101706. (Uusi välilehti)PubMed: 35718435
15. Krastl G, Weiger R, Filippi A, et al. Endodontic management of traumatized permanent teeth: a comprehensive review. Int Endod J. 2021;54(8):1221-1245. (Uusi välilehti)PubMed: 33683731
16. Wikström A, Brundin M, Lopes MF, et al. What is the best long-term treatment modality for immature permanent teeth with pulp necrosis and apical periodontitis? Eur Arch Paediatr Dent. 2021;22(3):311-340. (Uusi välilehti)PubMed: 33420674
17. European Society of Endodontology (ESE), Krastl G, Weiger R, et al. European Society of Endodontology position statement: endodontic management of traumatized permanent teeth. Int Endod J. 2021;54(9):1473-1481. (Uusi välilehti)PubMed: 33934366